Elämää Erakkorannassa - ekoterapiaa

Talvinen sunnuntai

2023-02-06T14:12:00+02:00

Olipa talvinen sunnuntaipäivä. Täysikuu tänään mutta taitaa iltataivas pilvinen olla. Muuten olis vaikka kuutamoavannossa voinut käydä.

Värtsilänlaaksoa ympäröivät vaarat ovat kyllä huikeita!

Hiljaisuus Kaustajärvelle oli lähes täydellistä. Korppia edelleen kaipailin kalakaveriksi...minne lie musta lintu hävinny.

Suden hetki

2023-02-06T13:44:00+02:00

Aamuyö oli esi-isillemme hengenvaarallista aikaa, koska silloin ihminen on heikoimmillaan, helppo saalis. Koko pyyntikunta nukkuu – paitsi yksi mies, joka istuu asumuksen edustalle sytytetyn nuotion ääressä. Hän pitää tulta yllä ja valvoo, jotta muut voisivat nukkua turvallisesti. Yölliset pedot vaanivat jossain pimeyden keskellä. Siksi mies ei saa nukahtaa. Mutta hän on valvonut jo pitkään, monta tuntia. On aamuyö, sudenhetki. Yksinäisen vartiomiehen silmät eivät tahdo pysyä auki. Jos hän nyt nukahtaa, miten koko asujaimiston käy?

Itse heräsin tänään klo 3.30. Se ei ole poikkeuksellista koska yleensä herään viimeistään klo 5.00. Olen siis aamuvirkku. Nämä aamuhetket ovat itselleni hyvin luovia hetkiä. Uusia ideoita ja ajatuksia pursuaa mielessä. Usein näinä hetkinä tekisi mieli myös kirjoittaa ja joskus näin teenkin. Tekstiä syntyy silloin kuin lähes itsestään. Kirjaimet ja sanat vaan tulevat jostain. Nämä aamun tunnit ovat muutenkin hyvin omanlaisiaan ja erikoisia. Takkatulta tuijottaessani ja kahvia hörppiessäni syvä rauha valtaa yleensä mieleni. Ennen tykkäsin lukea myös kirjaa mutta nykyisin aika kuluu ikävä kyllä älylaitetta ja nettiä selaillessa.

Suden hetki ajoittuu aamuyön tunneille

Suden hetki tarkoittaa aikaa varhain aamuyöllä noin kello 3.00–5.00, jolloin ihmisen ajatellaan olevan heikoimmillaan. Jo muinaiset roomalaiset arvelivat, että suden hetkellä useampi ihminen kuolee sairauteen tai vanhuuteen kuin muina aikoina vuorokaudesta. He olivat myös sitä mieltä, että suden hetkellä unet ovat voimakkaimpia. Tyypillistä vuorokausirytmiä noudattavalla henkilöllä suden hetki ajoittuu vilkeuneen, jolloin alitajunta on voimakkaimmillaan.

Jos heräät suden hetkenä valveille etkä nukahda saman tien uudelleen, mitä silloin kannattaisi tehdä? Vaihtoehtoja on yleensä kaksi: Pysyt sängyssä ja vaihtelet asentoa unen toivossa. Tässä kieriskelyssä voi mennä pitkäkin tovi. Toinen vaihtoehto on tehdä se, mitä monet unen asiantuntijat neuvovat eli nousta ylös. Tämä voi tuntua yöllä kuitenkin niin radikaalilta liikkeeltä, että moni jää vain sänkyyn odottelemaan karkuteillä olevaa unta.

Eräs unitutkimukseen perehtynyt tutkija selittää miksi toiseen huoneeseen lähteminen kannattaa, jos uni ei ole tullut 15 minuutissa. Ideana on se, että makuuhuone ei assosioidu päässäsi paikaksi, joka pitääkin meitä valveilla, koska pelkäämme, että siellä uni ei taaskaan tule.

Jos siis heräät keskellä yötä, mene toiseen huoneeseen. Pidä valot himmeinä. Lue hetki jotain sellaista kirjaa, joka ei kiihdytä sinua. Tee hengitysharjoituksia. Kun tuntuu siltä, että alat olla vaipumaisillasi uneen, mene makuuhuoneeseen ja jatka uniasi.

Termi uusi – ilmiö ikiaikainen

Itse ilmaus ”sudenhetki” on varsin uusi; se yleistyi esimerkiksi suomen kieleen vasta 1960-luvun lopulla Ingmar Bergmanin Vargtimmen-elokuvan suomennoksen myötä. Ilmiö on kuitenkin yhtä vanha kuin elämä itse. Kaikella elollisella on aina ollut oma vuorokausirytminsä, jota ovat tahdistaneet auringonvalo ja lämpö.

Suden hetkeä on pidetty myös paranormaalina ja siihen liittyy taikauskoisuutta. Suden hetkellä myös pelättyjen susien on arveltu saalistavan. Kansanperinne kertoo, että suden hetkellä ihminen helposti torkahtaa, esimerkiksi nuotiolla, jolloin susi pääsee hyökkäämään.

Nykyisin sanotaan kansanomaisesti, että suden hetkellä nukkuvan ihmisen elimistö alkaa valmistautua uuteen päivään, ja vanha ihminen kuolee, jos hän ei enää jaksa aloittaa uutta päivää. Suden hetkellä normaalin päivärytmin mukaan nukkuvalla on uni syvintä ja elintoiminnot hitaimpia. Suden hetkellä ihmisen ruumiinlämpö lähtee nousuun ensin laskettuaan.

Myös yön kylmyys voi olla sairaille ja vanhoille vahingollista suden hetkellä. Suomessa keskikesällä suden hetki on vuorokauden kylmin hetki, sillä se osuu aikaan juuri ennen aamun sarastusta. Aamuyön tunteina normaalin ihmisen terveessä unirytmissä alkaa ohuemman REM-unen vaihe. Unen näkökulmasta ihminen olisi silloin valmis heräämään. Ihmisen sisäinen vuorokausirytmi on kuitenkin silloin vaiheessa, jolloin ruumiinlämpö on alhaisin. Normaaliin uneen kuuluvista havahtumisista huolimatta ihminen pysyy sisäisen kellonsa ansiosta unessa.

Myös sairaus voi löytyä taustalta

Sairaudet, stressi ja ikääntyminen vaikuttavat uneen siten, että aamuyöllä havahtuminen voi pitkittyä heräämiseksi. Aamuöinen heräily ja valvominen voivat kertoa myös masennuksesta. Masentunut herää herkästi aamuyöllä muun muassa siksi, että hänen lisämunuaisensa erittää stressihormoniksi kutsuttua kortisolia selvästi tavallista enemmän. Myös stressaantuneella kortisolia erittyy liikaa. Kortisolin eritys voimistuu normaalistikin tasaisesti läpi yön. Kun sitä erittyy normaalia enemmän, vireystila voi aamuyöllä havahtuessa olla jo valmiiksi korkealla. Ajatuskulku voi sitten olla sellainen, että aletaan märehtiä asioita.

Kaikki taitavat tietää, miten pirullista on pyöriä valveilla keskellä yötä. Ajatukset alkavat etenkin masentuneella tai stressaantuneella helposti keskittyä negatiivisiin asioihin muutenkin, saati sitten, kun koko muu maailma nukkuu. Myös joissakin ruumiillisissa sairauksissa aamuyö ja aamu ovat kriittistä aikaa. Esimerkiksi sydäninfarktin ja aivohalvauksen riski on tuolloin suurimmillaan.

Puhdas ruoka

2023-01-24T10:04:00+02:00

PUHDAS RUOKA

Puhtaasta ruuasta puhutaan ja kirjoitetaan nykyisin paljon. Varsinkin jos seuraa erilaisia lifestyle -ohjelmia, keskustelupalstoja tai lifestyle -lehtiä. Tuntuukin siltä kuin polkupyörä olisi keksitty uudelleen! Oudolta tämä kaikkineen tuntuu koska kyse pitäisi olla itsestään selvyydestä. No mitä tällä ”puhdas ruoka” termillä sitten tarkoitetaan?

Jos mennään ajassa useita vuosikymmeniä taakse päin, silloin ihmiset söivät paljon terveellisemmin kuin nykypäivänä. Ruoka oli prosessoimatonta, lisäaineiden käyttö elintarvikkeissa lähes olematonta. Nykyistä useammat siihen aikaan asuivat myös maalla kasvattaen ison osan ruuastaan itse. Marjat ja sienet kerättiin metsistä, kalat pyydettiin järvistä ja riistaakin saatiin omatoimisesti. Lehmän kanttura tai pari löytyi kanojen kera lähes jokaisesta maaseudun talosta kokoon katsomatta. Suolistollemme hyödyllisiä bakteereja ei oltu vielä tuhottu yltiöpäisellä hygieniahypetyksellä. Ihmiset olivat kosketuksissa maan ja mullan kanssa, eikä ollut siihen aikaan vielä ruoka-allergioita.

Muistan itse ajassa vielä niinkin vähän aikaa taakse päin kuin 90 -luvun jolloin paljon toimin ruuanvalmistuksen parissa erilaisissa hotelli-, ravintola- ja kahvila-alan cateringhommissa. Ruuanvalmistus isoille ryhmille oli silloin vielä helppoa. Laktoosi-intoleranssia oli hyvin harvassa, keliakiaa esiintyi sitäkin vähemmän. Mikä sai sitten kaiken muuttumaan hyvin lyhyessä ajassa ja ihmiset sairastumaan?

Elintarviketeollisuus koki valtaisan muutoksen. Toki tämä oli alkanut jo paria vuosikymmentä aiemmin mutta sen vaikutukset ihmisten terveyteen heijastuivat pidemmällä aikajänteellä ja alkoivat näkymään voimakkaammin 90 -luvulla. Valmiseinekset, prosessoidut ruokavalmisteet, räjähdysmäisesti kasvanut keinotekoisten lisäaineiden käyttö räjähtivät käsiin elintarviketeollisuuden suuressa murroksessa. Ihmisten arjesta oli tullut kiireisempää ja elintarviketeollisuus iski tähän markkinarakoon taitavasti tarjoten markkinoille valtavan määrän valmiita einestuotteita meille vanhoista, tutuista kotiruuoista. Saman aikaan yleistyneet mikroaaltouunit tukivat tätä kehitystä – kiireisen nykyihmisen ruuan valmistus tehtiin helpoksi ja nopeaksi.

Kun 70-luvulla jättimittoihin kasvanut maaltapako ajoittui samaan aikakauteen, ihmisten ruokailutottumukset muuttuivat radikaalisti. Tänä päivänä saamme niittää ikävällä tavalla satoa tästä murroksesta. Ruoka-allergiat, suolistosairaudet, erilaiset elintasosairaudet kuten liikalihavuus ovat räjähtäneet käsiin länsimaisissa kulutusyhteiskunnissa.

Kun itse olen paljon puhunut puhtaasta ruuasta, niin minulta on myös kysytty mitä puhdas ruoka sitten on? Miten tunnistan puhtaan ruuan? Kysyjille olen sanonut että puhtaan ruuan hyvä määritelmä on se että elintarvikkeessa ei ole sen kummempaa tuoteselostetta saati käsittämätöntä määrää erilaisia E-koodeja. Porkkana on porkkana, ja peruna on peruna. Piste. Opiskelin 2008-2009 Luontaishoitajakoulutuksessa. Muistan niiltä ajoilta Ravintoterapian oppijaksolta esimerkkitapauksen eräästä suositusta kevyttuotteesta. Kyseessä oli ruotsalainen kevyt-kalatahna jonka tuoteselosteesta löytyi kaikkineen peräti 19 erilaista E-koodia! 19! Voiko tällaisessa tapauksessa puhua enää puhtaasta ruuasta? Kyseistä tuotetta kuitenkin mainostettiin silloin terveellisenä ja kevyenä vaihtoehtona!

Millaista hintaa olemme itse kuluttajina valmiita maksamaan terveydestämme? Moni jättää esimerkiksi ostamatta kaupasta puhtaan, usein vielä lähellä kasvatetun luomutuotteen joka on kasvatettu ilman kemiallisia kasvinsuojeluaineita pelkästään sen kalliimman hinnan takia. Kuluttaja on valmis vapaaehtoisesti ottamaan elimistöönsä ylimääräisiä myrkkyjä ainoastaan omaa nuukuuttaan. Onneksi asenteet ovat hyvää vauhtia muuttumassa. Tunnen monia nuorempaan sukupolveen kuuluvia ihmisiä, kuten opiskelijoita jotka vähävaraisuudestaan huolimatta haluavat panostaa omaan hyvinvointiinsa, tärkeimpänä prioriteettinaan laadukas ja puhdas lähiruoka. Vaikka hinta saattaa joissain tapauksissa olla jopa tuplat vastaavaan tehotuotettuun bulkkituotteeseen, tietoisuuden lisääntyminen kuluttajien keskuudessa on ohjannut ostokäyttäytymistä laadukkaampiin tuotteisiin hinnan sijaan. Enkä väitä että näin toimivat ainoastaan nuoret ihmiset. Huoli omasta terveydestä ja luottamuspula elintarviketeollisuuteen on saanut ihmiset kaikista ikä- ja sosiaaliluokista mukaan tähän uuteen, terveelliseen ja tervetulleeseen ruokavallankumoukseen!

Hyvin harvalla nykypäivänä on mahdollisuus kasvattaa enää itse omaa ruokaansa. Kaikki helppous mikä nykypäivän ruokaan liittyy; prosessoidut puolivalmisteet, valmisruokapakkaukset, pikaruokaketjut… ovat vieneet liian monilta ihmisiltä kunnioituksen ruokaa kohtaan. Ruokaan ei suhtauduta enää kiitollisuudella ja kunnioituksella. Ruoka on itsestäänselvyys. Suuren hypermarketin hyllystä saatat tänä päivänä löytää viisikymmentä eri variaatiota yhdestä ainoasta ruokatuotteesta. Valmistajat kilpailevat verisesti kuluttajien kukkaroista. Ns. ruokaväärennökset ovat olleet kasvussa jo pidemmän aikaa, muutoinkin eettisyys on elintarvikealalta kateissa. Ihmisten terveydestä viis kunhan vaan valmistajan kukkaro paisuu ja osakkeenomistajan osinkotuotto paranee.

Itse ruokaansa kasvattava osaa kunnioittaa ja arvostaa ruokaansa. Hän tietää tarkalleen ruuan alkuperän ja tietää sen työmäärän minkä porkkanaraaste ruokalautaselle päätyessä on vaatinut. Hän tiedostaa ruuan puhtauden ja hän tuntee suurta kiitollisuutta nauttiessaan itse kasvattamaa, pyytämää, keräämää tai saalistamaa ruokaa.

Omasta voimasta

2022-12-27T12:12:00+02:00

OMASTA VOIMASTA

Vietin jouluni yksin. Taas kerran. Mutta sain samalla myös aikaa ja tilaa tarkastella elämääni. Missä olen nyt? Olenko enää onnellinen? Jos en niin mitä minun tulisi tehdä niin ollakseni?

Olen elänyt viime ajat monilla tavoin eri lailla kuin ennen. Havahduin joulunpyhien aikaan siihen etten enää kuukausiin ollut ”omassa voimassani”. Tämä oli tehnyt minusta heikomman kuin ennen ja hyvin haavoittuvaisen. Hauraamman kestämään eteeni putkahtaneita elämän eri vastoinkäymisiä. Aiemmin niin vahva suojakilpeni oli päässyt huomaamattani murenemaan. Olin tullut myös alttiiksi tuntemuksille jotka eivät olleet enää minulle hyvästä. Vuosia sitten kadonneet, aiemmin minua vahingoittaneet, kielteiset tunnetilat olivat vai´vihkaa päässeet palaamaan takaisin mielen sopukoihin. Pelko, heikkouden tunne, huono itsetunto, itsensä vähättely, itsesääli…

Joulun alkaessa taas kerran surin menneitä. Vääriä tekojani, sanojani ja valintojani. Mutta pyhien edetessä havahduin ja hivuttauduin takaisin omaan voimaani.

Jokainen ajatus, jokainen hetki pitävät sisällään valintoja. Sellaisia joiden seuraukset joko vahingoittavat ja raastavat sisimpääsi tai pitävät sinut edelleen vahvana ja voimakkaana. Se kuinka saat kiinni pintaan nousevasta negatiivisesta tuntemuksesta, et päästä sitä kasvamaan mielessäsi, on valinta jolla joko ylläpidät eheyttäsi tai rikot sitä. Minulla tuo kielteiseen ajatukseen tarttuminen on sitä että ”ei niin hyvää tekevän ajatuksen” putkahtaessa pintaan, saatan vaikka hokea mielessäni yksinkertaista mantraa ”pysyn voimassani, pysyn voimassani”.

Yksin mikään mantraaminenkaan ei auta. Tärkeää olisi myös tehdä arjessa itselleen rakkaita asioita joista nauttii ja saa hyvää oloa. Nämä mielihyvän tuottajat ovat meillä jokaisella kovin erilaisia ja henkilökohtaisia.

Arjessa on tilanteita, joissa kysytään omassa voimassa pysymistä, varsinkin jos on laillani herkkä ihminen vaistoamaan muiden toiveita ja tunteita. Kaltaiseni herkästi tuntevat olemme yleensä empaattisia, koska usein aistimme ympärillä olevien tunnereaktiot ja pystymme samaistumaan niihin. Kun toisten saappaisiin on helppo sujahtaa, niin omassa voimassa pysyminen voi olla puolestaan vaikeaa. Herkkinä ihmisinä mietimme usein sanomisiamme tai sitä, loukkasimmeko jotakuta omilla toiminnoillamme.

Meidän pitää osata käsitellä myös kielteisiä tuntemuksia. Ymmärtää, sallia ja hyväksyä ne osana elämää. Ratkaisevaa on että annammeko niille sitten valtaa ja siten kasvupohjaa. Vai saammeko käsiteltyä ja sivuutettua ne niin etteivät ne vahingoittaisi meitä enempää. Puhdas ruoka, hyvät elämän tavat, liikunta, luonto, ihmissuhteet… Olisiko näissä myös lisäelementit parempaan elämään ja omassa voimassa pysymiseen?

Lähestyvä vuodenvaihde tuo taas meidän monien mieleen ne klassiset uudenvuoden lupaukset. Mitä lupaisin vuodelle 2023? Itse ainakin lupaan pysyä paremmin tässä omassa voimassani. Se kantaa jo pitkälle.

Nakataan ikävät asiat vuoden vaihtuessa roviolle ja otetaan mukaan kuluneen vuoden hienot hetket ja muistot niistä.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

www.facebook.com/erakkoranta

LÖYDÄ ITSESI - ekoterapiaa

2022-01-30T16:44:00+02:00

LÖYDÄ ITSESI - ekoterapiaa 1.5.-31.10.2022

Kaipaatko?

* hetkellistä irtiottoa nykyisestä oravanpyörästäsi?

* keskusteluapua arjen eri ongelmissasi?

* vertaistukea jaksamiseesi tai addiktioihisi?

* hyvää, kärsivällistä, luotettavaa kuuntelijaa?

* voimaannuttavaa ja parantavaa luontoa ympärillesi?

* herkullista, puhdasta lähiruokaa?

* mielekästä tekemistä puutarhassa, marja- ja sienimetsissä tai vain totaalista joutenoloa?

* uutta suuntaa elämääsi?

Tule hakemaan vastauksia Erakkorannasta.

LÖYDÄ ITSESI – ekoterapiaa

* majoitus omassa huoneistossa (oma wc/suihku)
* aamiainen, lounas, välipala ja ilta-ateria – valmistettuina Erakkorannassa tai lähialueilla kasvatetuista raaka-aineista
* puulämmitteinen iltasauna

* huumorin hetkiä mutta myös syvällisiä keskusteluja elämän perimmäisistä kysymyksistä arjen askareiden lomassa - kasvimailla, marja- ja sienimetsässä, keittiössä, saunan pehmeissä löylyissä, takkatulen äärellä tai rantanuotion loimussa.

Nautit hiljaisuudesta, voimaannut luonnosta. Värtsilän laakso ympäristöineen sekä Erakkoranta mahdollistavat hyppäyksen pois arjen kiireistäsi. Voit halutessasi olla mukana talon arkisissa askareissa tai vain olla ihan jouten.

Erakkorannassa käytössäsi ovat myös polkupyörä, soutuvene, lintuputki, kirjoja, retkeilyvälineitä

Täysihoito: 88 €/vrk

Pientä korvausta vastaan tarjolla on seuraavia lisäpalveluja:

* kuljetukset julkisen liikenteen asemilta (rautatieasema-Kitee, bussipysäkki-Tohmajärvi, lentokenttä-Joensuu)

* erilaisia hoitoja (shiatsu, klassinen hieronta, aromahieronta, intialainen päähieronta, energiahoidot)
* kuntosaliohjausta
* opastettuja melontaretkiä

* retkiä lähialueiden kiehtoviin kohteisiin

Tiedustelut/varaukset

Erakkoranta ry.

Sääperintie 122

82655 Värtsilä

Puhelin 040 376 5013

Sähköposti erakkoranta@gmail.com

Toiminnanharjoittajan yhdistystunnus 220.342

”Erakkoranta on Tohmajärvellä, Värtsilän laaksossa sijaitseva vanha rajavartioasema. Paikka on vesilinnuistaan kuulun Sääperijärven rannalla. Puolen hehtaarin vehmas puutarha ympäröi vanhaa päärakennusta. Talo on boheemihenkinen, kierrätystavaroin sisustettu ja kodinomainen. Olen itse asunut täällä viimeiset 23 vuotta. Oman elämänmuutokseni myötä avasin ovet vieraille vuonna 2014. Ekoterapiasta olen puhunut ja eri alustoille kirjoitellut jo vuodesta 2010 lähtien.

En ole koulutettu terapeutti, sen sijaan kokemusasiantuntija niin jaksamiseen kuin eri addiktioihin liittyen. Suoritan tällä hetkellä Mielenterveys- ja päihdetyön ammattitutkintoa Pohjois-Karjalan Ammattioppilaitos Riveriassa. Suuri kiitos omasta tervehtymisestäni kuuluu ympäröivälle luonnolle. Paikkana Erakkoranta ei liputa minkään uskonnollisen tai henkisen suuntauksen puolesta. Mielestäni parasta täällä on että niin paikka kuin itse sen isäntänä, olemme aitoja ja omalla tavallamme ainutkertaisia - näin Erakkorantaa ovat monet vieraat kuluneiden vuosien aikana juuri kuvanneetkin.

Erakkorantaan on helppo tulla, täällä on helppo ja turvallista olla, ja jokainen voi olla sellainen kuin on. Haluan tarjota hiljaisuutta sekä rauhaa näitä kaipaaville, kärsivällistä kuuntelijaa ja hyvää keskustelijaa silloin kun tarvetta tälle on, mutta myös tilaa yksinoloon ja omiin ajatuksiin. Kesäkaudella kansainvälisten talkoolaisten (1-2 kerrallaan) myötä tarjolla on ripaus yhteisöllisyyttä. Haluan myös auttaa vierasta löytämään ja kokemaan syvää luontoyhteyttä.

Lähes kaikki mitä täällä tehdään tukeutuvat omaan osaamiseni ydinalueisiin ja ovat asioita joissa olen mukana täydellä sydämellä - luonto, luontoretket, ruuankasvatus, lähiruoka, kalastus, keräily, hoidot, kulttuuriperinteiden vaaliminen, ekologisuus...”

Tule löytämään itsesi – olen apunasi!

-Erakkorannan Eki-

Someahdistus

2021-04-17T09:13:00+03:00

KEVÄT

Hieno biisi! Mutta en kirjoita biisistä vaan keväästä. Tai ehkä muustakin.

Eilen sai nauttia hyvin keväisestä säästä. Meninkin päivän mittaan ympäri tonttia, en kiirellä vaan tunteella. Päivällä raivailin risuja, mutta myös ihan vaan miihailin ja haaveilin pitkät tovit milloin missäkin – kannon nokassa, rantaniemekkeessä, puutarhatuolissa. Parasta!

Torstaina tehtiin myös video. Se esittelee Erakkorannan puutarhaa kevätasussa sekä alkanutta Ruokametsän laajennusta. Videon löydät Erakkorannan Youtube -kanavalta

Alkuillasta en malttanut tulla sisään, sen sijaan istuin rannassa, katselin laskevaa aurinkoa sekä rantajäätiköllä tepastelevaa varista. Se pomppi pikkuhiljaa lähemmäksi.Yritin saada siihen yhteyttä ja mielessäni kutsua lintua viereeni. Eipä onnistunut. Siirryin yläpuutarhan paviljongin sohvalle. Kuinka kevät onkaan herännyt jo kukkaan! Ympärillä pyörii kärpäsiä, mustarastas laulaa rantametsässä ja monet eri linnut lentelevät joko ylitseni tai pienet jopa välillä ympärilläni. Päivällä arosuohaukka liiteli naapurin pellon yllä, viime viikolla silmieni edessä vihainen varis jahtasi toista haukkaa. Mutta mikä herättävintä... katsellessani kohti laskevaa aurinkoa, ja sopivasti auringon siirtyessä puun taakse, paljastaa valon kajo näyn joka vangitsee - tuhansia pieniä hyönteisiä liipottelee auringonkajossa!

Ajattelen tätä kevään voimaa. Sitä valtaisaa luonnonenergiaa joka saa tämän muutoksen ihan silmissä. Kuinka vehmaus ja vihreys suorastaan räjähtävät ympärilläni. Istuessani ja puutarhaa katsoessani minulla on myös vähän surullinen olo. Katselen kolmea koivua jotka vielä tulisi kaataa. Kun olet vuosia tuntenut puun, nähnyt sen kasvun, ja jonka kohta kaadat, tuntuu se liki yhtä pahalta kuin lampaideni teurastus, kalan tappaminen tai kanalinnun ampuminen.

Ulkona istuessani mietin myös vuodenaikoja, ruokaa ja ruuankasvatusta. Ei ole kauaa siitä kun en vielä ymmärtänyt etuoikeutta jollaista meillä isolla osaa suomalaisista vielä on, ja mistä saamme toistaiseksi vielä nauttia – neljästä upeasta vuodenajasta! Itse en aiemmin nähnyt mitään kauneutta marraskuisessa metsässä, tai yllättäen pöllähtävässä, runsashiutaleisessa huhtikuun alun lumisaateessa. Ei se edustanut minulle kauneutta vaan takatalvea sekä edessä olevien kesäpäivien siirtymistä. Enkä kuullut leppoisaa tuulen huminaa. Kuulin vain maalaismaisemaan kuuluvien työkoneiden pärinää ja pauketta. Se minua aiemmin häiritsi. Mutta hyvä ystäväni, usein vain jossain harmittomassa sivulauseessa, on sanonut että nämähän juuri ovat rikkauttamme. Suomessa on upea luonto eri vuodenaikoineen. On ravinteikkaat, ja vielä osin kohtuullisesti hyvänä säilyneet pellot. Suomalainen ruoka on puhdasta ja se on lähellä tuotettua. Aasialainen luomusertifikaatti on vitsi. Nyt kuuntelen ihaillen laaksomme pelloilta kantautuvia maatalouden ääniä. Arvostan suuresti ammattikunnan edustajia koska tiedän millaiset epävarmuustekijät nykymaatalouden harjoittamiseen liittyvät. Äänet kertovat maaseutumme elinvoimasta joka kuitenkin alkaa olla uhanlaista.

Olen miettinyt myös viime ajat omaa somekäyttäytymistäni puhunutkin siitä usein ystäväni kanssa. Toinen puoli minusta haluaisi kokonaan irti somesta, toinen puoli taas kannustaa jatkamaan. Mikä on sitten se agenda mitä minun tulisi julistaa? Vai tarvitseeko somessa yleensäkään julistaa mitään. Olen tähän saakka ajatellut että Erakkorannan arjen kuvauksella voisin saada ihmisiä innostumaan niin maalla asumisesta kuin suomalaisesta luonnosta sekä lähiruuasta. Välillä taas tunnen että tarvitseeko minun niin tehdä? Mitä jos ihan vaan elelisin arkeani sen kummemmin sitä muille julistamatta.

Tunnistan siis itsessäni jonkinlaista someahdistusta ja tiedän etten ole yksin asian kanssa. Ahdistustani lisää usein myös se että innovatiivisenä ihmisenä sytyn helposti kaikkeen uuteen, ja kun en saakaan odottamaani vastakaikua ajatuksilleni, se vie voimani ja lyttää minut maahan.

MESENAATIN RUOKAMETSÄKAMPANJAAN TÄSTÄ

101 KUVAA ERAKKORANNAN PUUTARHASTA

ERAKKORANTA FACEBOOKISSA

Talkoilua Ruokametsässä

2021-04-12T14:15:00+03:00

Ensimmäiset Ruokametsä -projektin talkoot aloitettiin viiden hengen voimin. Noin viiden aarin alueelle tuli lisää valoa kun jo aiemmin kaadettiin rantametsästä parisenkymmentä koivua. Näin saadaan tilaa ja valoa erilaisille hedelmäpuille sekä pensaille. Alue rajataan kahdelta pitkältä sivustalta n. 2m leveällä risuaidallla joka tarjoaa suojan mm. erilaisille pölyttäjille.

On hyvä tallentaa tulevaisuutta varten myös lähtötilannetta. Ohessa kuvia osasta tämän kesän puutarhalaajennusta. Tähän alalle ”Ruokametsän” perustamisvaihteessa istutetaan n. 50 erilaista, monivuotista hyötypuu-, pensas- ja kasvilajiketta. Syötävistä rohdoskasveihin. Osaan kaadettujen koivujen kannoista mm. laitetaan sekä osterivinokas- ja siitakeviljelmät. Luontaisesti kanttarelleja löytyy puutarhasta joka syksy sangollinen hieman ylempää rinnettä.

Niin kauan kuin voimia itselläni vielä riittää, tarkoitus on joka vuosi laajentaa ruokametsän (metsäpuutarhan) alaa niin että joidenkin vuosien kuluttua alue kattaisi kokonaisuudessaan noin hehtaarin.

En tee tätä itselleni vaan tulevien sukupolvien opiksi, opinahjoksi ja ihastukseksi.

Ruokametsän tekeminen vaatii vuosien työn, näistäkin tämän kevät perustamistoimien tuloksista saadaan nauttia vasta parinkymmenen vuoden kuluttua.

Jos haluat olla osa tätä hanketta ja tukea sitä pienellä panostuksella, kampanja-aikaa on enää viikko jäljellä. Kampanjaan pääset oheisen linkin kautta. Jo kymmenen euron panoksella voit jättää pysyvän jälkesi tuleville sukupolville.

”To plant a garden is to believe in tomorrow!”

https://mesenaatti.me/…/ruokametsa-to-plant-a-garden-is-to…/

Ruokametsä - yksi tapa tuottaa ruokaa tulevaisuudessa

2021-03-26T10:47:00+02:00

Erakkorannan RUOKAMETSÄ -hanke käynnistyi tänään!

Alla olevasta linkistä pääset tutustumaan tähän kiehtovaan kampanjaan ja yhteen vaihtoehtoiseen tapaan tulevaisuuden ruuan tuottamisessa.

https://mesenaatti.me/2035/ruokametsa-to-plant-a-garden-is-to-believe-in-tomorrow/

Multasormet syyhyvät

2021-03-17T21:49:00+02:00

Multasormet syyhyävät kovasti jo kesäiseen puutarhaan. Vuosi vuodelta Erakkorannan puutarha on laajentunut ja mennyt pienin askelin eteenpäin.

Tänä vuonna on aika ottaa taas reipas askel kohti tulevaisuuden unelmaa ja hehtaarin kokoista metsäpuutarhaa

Linkin takana 101 kesäistä kuvaa Erakkorannan metsäpuutarhasta.

https://hermitbeach.blogspot.com/p/garden.html

Kohti unelmia - pienin askelin

2021-03-06T15:34:00+02:00

KOHTI UNELMIA – PIENIN ASKELIN

Elän nyt sitä vuodenaikaa kun tunnistan itsessäni tavallista suuremman haaveilijan. Kevätaurinko paistaa päivä päivältä yhä lämpimämmin, ja monena aamuna yöpakkasten jälkeinen hankiainen kutsuu kävelylle rantametsään. Istun usein puutarhan paviljongissa ja elän mielessäni "elokuvamaisesti" tulevaa kesää ja tulevia uusia puutarhajuttuja. Iltaisin katselen Youtubesta omavaraisuuteen, permakulttuuriin ja yleensäkin off-grid elämään liittyviä, kiehtovia filmejä joita nykypäivän netti on pullollaan. Kirjaan ylös ideoita sitä mukaa kun niitä mieleeni tulee.

Usein kesän päättyessä sitten huomaan että vain pieni osa näistä kevään unelmistani on tullut toteen. Olen silti nykyisin syksyllä hyvin onnellinen. Talkoolaiset jättävät pikkuhiljaa taloa, alan itse hiljentymään ja valmistautumaan taas edessä olevaan talveen.

Ennen kärsin kovasti siitä kun suunnitelmat joita keväällä tein, jäivät monilta osin toteutumatta. Nykyisin olen armollisempi itselleni. Kaikkea ei tarvitse heti saada.

Minua kiehtoo valtavasti oppia lisää mm. maaperän parannuksesta, kasvien viljelystä - luonnon ja puutarhan monimuotoisuudesta yleensä. Olen vaan niin pirun huono yleensä keskittymään minkään uuden oppimiseen. Siksi kaltaisilleni ovat parasta ne sadat ja tuhannet eri videot mitä vaikkapa youtube tarjoaa. Ja kun vielä lähelläni on ystävä jolta voi aina kysyä, ja joka mielellään puutarha-asioissa minua opastaa, niin mikäpä sen parempaa.

Usein kevätunelmani ovat jääneet toteutumatta tai puolitiehen myös kehnon taloudellisen tilanteen takia. Mutta kivojakin asioita on voinut, ja voi toteuttaa myös ihan ilman rahaa tai sitten hyvin pienellä rahallisella panostuksella. Oma luovuus, ystävien apu ja talkoolaiset, kierräytystavarat... näillä saa jo paljon aikaan.

Olen jo parinkymmenen vuoden aikana oppinut näkemään tulevaisuutta mielessäni, tai lähinnä sitä miltä Erakkoranta näyttää esim.viiden vuoden päästä. Se millainen paikka nyt vuonna 2021 on, ja mitä täällä nyt löytyy, ovat olleet näitä haaveitani joita unelmoin jo vuosia sitten.

Uskalletaan siis unelmoida, ja mennä niitä kohti vaikkapa näin pienin askelin.

Mukavaa ja voimaannuttavaa kevään alkua!

FACEBOOK www.facebook.com/erakkoranta