Erakkorannassa heräiltiin klo 6. Aamu on ollut tihkuinen. Hiippailin rantaan ja tyrkkäsin veneeni järvelle. Eilen illalla laskemani verkkojata oli tyhjä, edelleenkään kuha ei ole alkanut liikkua. Palailin talolle, laitoin tulet kirjastohuoneen takkaan ja kuuntelin radion aamu-uutisia.

Aamupäivällä kävin juoksuttamassa koiraa. Nyt olisi aika lähteä selvittelemään lisäverkkoja kalapyyntiin. Puusavottakin ikkunan alla muistuttaa olemassa olostaan. Kanttarellejä tekisi mieli, mikä mukavinta olisi kuin tehdä iltapalaksi rentouttavan puusaunan päälle herkullinen, valkosipulinen kanttarelli-pekonipiiras... Kerättävähän ne sienet ensin olisi. Sienisesonki on tähän saakka ollut kesän kuivuudesta johtuen todella kehno. Viimeiset kanttarellit paistoin ahvenfileiden kera toissailtana.

Pihapihlajoiden latvoissa lehdet alkavat muuttaa väriään, koivujen lehdet kellastuvat - syksy tekee tuloaan. Karhut metsäravinnon puutteessa alkavat pyörimään lähempänä asutuksia. Sunnuntaina koiran kanssa iltalenkillä tuli pentukarhu emonsa kanssa kotitiellä vastaan. Varovaiset taka-askeleet ja takaisin kotia kohden. Eilen aamulla taasen näin ison uroskarhun jätöksen keskellä läheistä metsätietä, vain muutaman sadan metrin päässä lähintä asuttua taloa. Liian lähelle tulevat.

Noin neljästäkymmenestä kylämme ympärillä pyörivästä karhusta kaadettiin jahdin alettua vain yksi, parisataa kiloinen uros.