Sunnuntaiaamun sää on aamulla juuri sellainen kun ennuste sen lupasikin olevan. Sataa. Erakkorannassa heräiltiin kuuden aikoihin, kahvinkeitin päälle ja lukuun aamun nettilehdet. Nämä sentään vielä tulevat aamukahvin aikaan, paperilehdet kun tuppaavat saapumaan vasta päiväpostin kera, useimmiten vasta iltapäivällä. Eipä toki noita enää vuosiin ole tilattukaan. Kahdeksan aikoihin ei auttanut kuin astella ulos sateeseen hoitamaan koiria.

 

Neljä iloista Alaskan malamuuttia kuulevat vesi- ja ruokasankojen kolinan jo kulman takaa. Ne hyppivät innoissaan vasten tarhojensa ovia. Koirat ulos yhteiseen juoksutarhaan ja isäntä kannonnokkaan tuumimaan maailman menoa. Leikkisästi paikka onkin saanut nimen "luovuuden lähde", on siinä puupökkelön nokassa yksi ja toinenkin ongelma ratkaistu.

Tovi temmellettiin juoksutarhassa mutta sitten sade ja isännän mukavuuden halu ajoivat takaisin sisätiloihin. 

 

Selailin hetken nettiä, laitoin kattilaan tulet ja sitten uppouduin kirjan kera sohvan syvyyksiin, tutulle, turvalliselle mukavuusalueelleni. Naapuri kävi piipahtamassa, hetki turistiin niitä näitä ja kahvit tietenkin juotiin niinkuin aina täällä maalla tapana on. Maailma on taas entistä parempi.

 

 

 

Ärhäkät ampiaiset

 

Eilinen polttopuiden kippaus kellariin päättyi katastrofiin - joukko syksyauringon lämmittämiä, ärhäköitä ampiaisia iski ahnaasti kimppuuni halkoluukun kupeesta. Seurauksena olivat kivuliaat puremat kaulassa, kainalossa ja jopa verkkahousujen läpi pers´kannikassa saakka! Hetken nuo kaulaanpuremat säikäyttivät, antihistamiinia tai kyypakkausta ei tietenkään ollut mutta kylmäkääre kaulalla rauhoitti tilanteen. Vielä illalla saunassa pahkurat olivat tosi kivuliaat.

 

Sade laittaa ruuanlaittoon, uuniin menee ensin perunalaatikko ja myöhemmin pellillinen sämpylöitä. Sää näyttää edelleen synkän sateiselta ja iltapäivää mennään jo pitkällä. Edessä on kävelylenkki, ulos lähden vaikka kuinka sataa. Koira vuorollaan pääsee isännän mukaan tuoksuttelemaan ja merkkailemaan lähitiet. 

 

 

Järven ympäristö on syksyinen, jo muutamat päivät ensimmäisiä hanhiparvia on lennellyt ylitseni, talvi siis tulee kohta. Koivut pudottavat lehtiään ja pihlajat ovat upeassa syysvärissään. Pellot ovat sängellä ja houkuttelevan näköisinä kutsuvat tallailemaan vaikkapa pitkin pientareita. Verkkomytyt niin rannassa kuin ovipielen saavissa muistuttavat kalamiestä odottavasta savotasta. Naapuri kahvilla käydessään vihjaili jo veneiden nostosta ja minä tietenkin pontevasti siihen - "elä kehtoo, kaks kuukautta pyyvettään vielä avoveessä verkoilla!"

 

Loppusyksy täällä maalla on minulle rauhoittavaa aikaa, kasvit lakastuvat, se ja puiden kellastuvat lehdet muistuttavat luonnon kiertokulusta. Aina syksyisin alan lukemaan ja kirjoja saattaa samanaikaisesti olla työn alla useitakin. Kun päivällä on askaroinut milloin mitäkin, lämmittänyt kattilaa ja keitellyt soppaa, mikäs sen mukavampaa päivän päälle kuin heittäytyä kirjojen maailmaan, lämmittävän takkatulen ääreen. YLE puhe tai Radio Suomi kuuluu hiljaa taustalla. Tähän elämään eivät kuulu kapakit ja kuppilat, niiden sutturat, etelän kiireet tai stressi. 

 

Tai kuitenkin, valitettavasti tuota viimeistä aina välillä vielä on ...