Perinnesoutu - muisto kesältä 2014

Tähän seuraavaan kirjoitukseeni sain kimmokkeen aamulla lukemastani yhdestä paikallisen verkkolehden matkakuvauksesta. Se laittoi taas kerran ajattelemaan kuinka hienoja retkikohteita tästä aivan Erakkorannankin läheisyydestä löytyy.

Toteutin kesällä parin päivän kestoisen perinnesouturetkeni. Laskin veneen vesille Mutalahden rajavartioasemalla. Olin suunnitellut reittini siten että soutaisin Mutalahdesta Ilomantsin eri vesistöjä pitkin aina Koitereen eteläpuolella sijaitsevalle Tekojärvelle saakka.

 

Retki2-normal.jpg

50km retkisoutua edessä

 

Sää oli mitä upein, maisemat matkalla jättivät lukuisten valokuvien lisäksi muistijäljen joka ei korvieni väliseltä kovalevyltäni koskaan katoaisi. Vaikka kalamies olenkin jätin kalastuksen retkelläni nyt toissijaiseksi. Mukaani koukkasin silti yhden virveleistäni. Tällä kertaa päätin keskittyä ensisijaisesti vain maisemien ihailuun sekä soutunautintoon. Rivakoin Mutalahdesta läpi selkien ja salmien, pitkin Niemenjokea, Haapovirran ohittaen kohti Petkeljärveä. Sopivin väliajoin pidin niin tuumaus- kuin evästelytaukoja. Kuvailin tai sitten muuten vaan miihailin. Saatoin keskellä järven selkää pysähtyä paikalleni pitkäksikin toviksi tuijottaen ainoastaan taivaan poutapilviä tai venäjän maan metsäisiä rantoja.

Sain taivaltaa ypöyksin. Rannoilla ei elämää ollut ja kesämökkejä harvakseltaan. Ensimmäistä kertaa tapasin ihmisiä vasta saapuessani Petkeljärven kansallispuiston alueelle. Kipaisin luontotuvan kahvilaan jätskille mutta ”ihmisvilinästä” ahdistuneena kampesin pikaisesti takaisin veneeseeni. Entistä rivakammin aironvedoin jätin kansallispuiston hälinän taakseni.

 

Leiripaikkaa katsellen

Päivä oli pitkällä ohittaessani Oinassalmen. Olin soutanut jo yhdeksän tuntia ja jättänyt kilometrejä melkoisen määrän taakseni. Alittaessani Oinassalmen siltaa mietteeni matkasivat historiassa 70 vuoden takaisiin hetkiin, kovat olivat olleet kahakat näillä rannoilla.

 

Retki32-normal.jpg

Leiripaikka löytyi upeasta hiekkapoukamasta

 

Nuorajärvelle saapuessani katseeni alkoi etsiä sopivaa leiripaikkaa. Sain soudella vielä tovin ennen kuin mieleiseeni hiekkapoukamaan veneen kokka soljahti. Paikka oli upea! Nostelin leirikamppeet veneestä, keräilin kuivia risuja rannalta ja ajopuista pilkoin kirveellä nuotiopuut. Pienen telttani hivautin pystyyn hiekkarannalla sijaitsevan käkkärämännyn katveeseen. Kyllä maistui pakillinen tomaattikeittoa, monet siivut ruisleipää ja nuotiokahvi aterian päälle! Maha pömpöttäen makailin kylläisenä hiekalla pimenevää järvenselkää ainoastaan tuijottaen. Nuotiosta hohkuva lämpö ja juuri nautittu ateria tekivät oloni raukeaksi. Mieli oli rauhaisa.

 

 

Matkasuunnitelma uusiksi

Heräilin aamuauringon lämmittäessä telttaa. Pesasin aamurähmät silmistäni, laitoin tulen nuotioon ja kahviveden porisemaan. Tuuli alkoi nostaa päätään ja puhalteli pitkin järven selkää. Nuorajärven toisessa päässä olevaan Kallioniemeen olisi peninkulma soutumatkaa. Aamukahvien jälkeen nakkasin leirirojut veneeseen ja lähdin soutelemaan vastatuuleen. Tuuli tuntui yltyvän koko ajan. Yhä useammin aaltojen harjoilla näkyi jo kuohuvia vaahtopäitä. Suuntasin venettäni kohti selkäsaaria joista saisin edes vähän tuulensuojaa. Suurehkon Jänissaaren kuve tarjosikin tyventä.  Uskomattoman upea, pitkä ja vaaleahiekkainen niemeke veti puoleensa magneetin tavoin - olin pakotettu rantautumaan. Koska kiirettä ei ollut, jäin nautiskelemaan aamupäivän auringosta. Kaivoin Jack Londonin kirjan repustani ja köllähdin hiekalle lukemaan.

 

Ilomantsin%20kultamailla%20kirjat%20ovat

Ilomantsin kultamailla kirjat sen mukaisia

 

Uin, löntystelin saaressa ja kävin haistelemassa tuulta saaren toisella puolen. Koska tuuli  edelleen kovaa, pistin matkasuunnitelmani uusiksi. Päätin lännen sijaan suunnata kohden itää. Siellä olisi Möhkö josta tuli uusi souturetkeni määränpää.

 

Lopussa kiitos seisoo

Halusin vielä hetken haastetta ja koukkasin kovassa vasta-aallokossa tutkimaan keskellä järveä sijainneen pikkusaaren. Löysin sieltä idyllisen kalamajan.

 

Tauko%20Kivisaaressa-normal.jpg

Kivisaaren kalamajan rannassa kahvinkeitossa

 

Sitten matkanteko helpottui. Hurjassa myötäisessä, kuin muinaisilla viikingeillä maailman merillä, pieni purteni tuntui lentävän pitkin aallon harjaa ja kohti Möhköä.  Matkalla pysähdyin vielä pariin otteeseen.  

Myöhään iltapäivällä hiukan väsyneenä, selkäni karrelle polttaneena mutta hieno luontokokemus rikkaampana saavuin Möhköön. Rannalla sijaitsevassa Möhkön Puttiikkissa palkitsin itseni kahvilla, kotilimulla sekä uunilämpimällä emännän vehnäsellä. Kaikkine kiemuroineen, poukamineen sekä ylimääräisine ketunlenkkeineen taakse jäi puolen sataa nautinnollista soutukilometriä.

Puttiikin%20kotilimut-normal.jpg

Puttiikin emäntä ja kotilimut