Olen tänään itsekkäästi pohtinut, välittämättä ajankohtaisista ja eri mittaluokan murheista maailmalla, itselleni hyvin läheistä aihetta; köyhyyttä, tai varattomuutta. Miksi kukin sitten haluaakin vähävaraisuutta kutsuttavan. Usein mietitään sitä VOIKO köyhä olla onnellinen? Harvemmin taidetaan puhua siitä että SAAKO hän sitä olla? Tai sitä onko vähävaraisella oikeutta elää ylvästä elämää? Kuuluuko tämä oikeus vain varakkaammille? 

En löytänyt kaikkitietävällä googlellakaan näihin vastauksia joten tein omat johtopäätökseni - saa. Välittämättä kroonisesta rahapulastani, matista kukkarossani, tai piittaamatta nimimerkkien takaa räksyttävistä, pahansuovista ihmisistä, on minulla lupa olla onnellinen tänään - tuntea samoin myös huomennakin. Ilman mitään omantunnon tuskaa tai tuntien vähääkään syyllisyyttä moisesta.

Jatkakaa tekin onnellista elämäänne. Tai jos se ei vielä sitä ole, tehkää se sellaiseksi pikimmiten. Nauttikaa kulloisestakin hetkestä. Aina löytyy ympäriltä jotain kaunista. Menkää vaikka luontoon. Ja vaikka elämän taipaleella kuraa niskaan olisikin tullut, joillekin kohtuuttomasti, ei anneta sen masentaa. Mitä kevyempää kuormaa mukanamme kuljetamme sitä helpommin ja vapautuneemmin saamme myös hengittää. Virheistä voi toki yrittää oppia mutta tehtyä ei enää tekemättömäksi saa.

Onnellisuutta ei onneksi (vielä) millään talouden mittareilla arvioida - ei "hexillä" eikä muillakaan indekseillä. Eikä sitä toisen toimesta sinulta poiskaan voida ottaa ellet sitten itse valinnoillasi toisin päätä ja lupaa siihen anna.

Näiden itsekkäiden mutta lämpimien ajatusten kera, mukavaa ja onnellista alkavaa viikkoa kaikille! Itse otan kehräävän mirrin kainalooni ja jatkan kotisohvalla tulevan retkisoutuni suunnittelua.