Puhtaasta ruuasta puhutaan ja kirjoitetaan nykyisin paljon. Varsinkin jos seuraa erilaisia lifestyle -ohjelmia, keskustelupalstoja tai lifestyle -lehtiä. Tuntuukin siltä kuin polkupyörä olisi keksitty uudelleen! Oudolta tämä kaikkineen tuntuu koska kyse pitäisi olla itsestään selvyydestä. No mitä tällä ”puhdas ruoka” termillä sitten tarkoitetaan?

 

 

Jos mennään ajassa useita vuosikymmeniä taakse päin, silloin ihmiset söivät paljon terveellisemmin kuin nykypäivänä. Ruoka oli prosessoimatonta, lisäaineiden käyttö elintarvikkeissa lähes olematonta. Nykyistä useammat siihen aikaan asuivat myös maalla kasvattaen ison osan ruuastaan itse. Marjat ja sienet kerättiin metsistä, kalat pyydettiin järvistä ja riistaakin saatiin omatoimisesti. Lehmän kanttura tai pari löytyi kanojen kera lähes jokaisesta maaseudun talosta kokoon katsomatta. Suolistollemme hyödyllisiä bakteereja ei oltu vielä tuhottu yltiöpäisellä hygieniahypetyksellä. Ihmiset olivat kosketuksissa maan ja mullan kanssa, eikä ollut siihen aikaan vielä ruoka-allergioita.

Muistan itse ajassa vielä niinkin vähän aikaa taakse päin kuin 90 -luvun jolloin paljon toimin ruuanvalmistuksen parissa erilaisissa hotelli-, ravintola- ja kahvila-alan cateringhommissa. Ruuanvalmistus isoille ryhmille oli silloin vielä helppoa. Laktoosi-intoleranssia oli hyvin harvassa, keliakiaa esiintyi sitäkin vähemmän. Mikä sai sitten kaiken muuttumaan hyvin lyhyessä ajassa ja ihmiset sairastumaan?

 

 

Elintarviketeollisuus koki valtaisan muutoksen. Toki tämä oli alkanut jo paria vuosikymmentä aiemmin mutta sen vaikutukset ihmisten terveyteen heijastuivat pidemmällä aikajänteellä ja alkoivat näkymään voimakkaammin 90 -luvulla. Valmiseinekset, prosessoidut ruokavalmisteet, räjähdysmäisesti kasvanut keinotekoisten lisäaineiden käyttö räjähtivät käsiin elintarviketeollisuuden suuressa murroksessa. Ihmisten arjesta oli tullut kiireisempää ja elintarviketeollisuus iski tähän markkinarakoon taitavasti tarjoten markkinoille valtavan määrän valmiita einestuotteita meille vanhoista, tutuista kotiruuoista. Saman aikaan yleistyneet mikroaaltouunit tukivat tätä kehitystä – kiireisen nykyihmisen ruuan valmistus tehtiin helpoksi ja nopeaksi.

Kun 70-luvulla jättimittoihin kasvanut maaltapako ajoittui samaan aikakauteen, ihmisten ruokailutottumukset muuttuivat radikaalisti. Tänä päivänä saamme niittää ikävällä tavalla satoa tästä murroksesta. Ruoka-allergiat, suolistosairaudet, erilaiset elintasosairaudet kuten liikalihavuus ovat räjähtäneet käsiin länsimaisissa kulutusyhteiskunnissa.

Kun itse olen paljon puhunut puhtaasta ruuasta, niin minulta on myös kysytty mitä puhdas ruoka sitten on? Miten tunnistan puhtaan ruuan? Kysyjille olen sanonut että puhtaan ruuan hyvä määritelmä on se että elintarvikkeessa ei ole sen kummempaa tuoteselostetta saati käsittämätöntä määrää erilaisia E-koodeja. Porkkana on porkkana, ja peruna on peruna. Piste. Opiskelin 2008-2009 Luontaishoitajakoulutuksessa. Muistan niiltä ajoilta Ravintoterapian oppijaksolta esimerkkitapauksen eräästä suositusta kevyttuotteesta. Kyseessä oli ruotsalainen kevyt-kalatahna jonka tuoteselosteesta löytyi kaikkineen peräti 19 erilaista E-koodia! 19! Voiko tällaisessa tapauksessa puhua enää puhtaasta ruuasta? Kyseistä tuotetta kuitenkin mainostettiin silloin terveellisenä ja kevyenä vaihtoehtona!

 

 

Millaista hintaa olemme itse kuluttajina valmiita maksamaan terveydestämme? Moni jättää esimerkiksi ostamatta kaupasta puhtaan, usein vielä lähellä kasvatetun luomutuotteen joka on kasvatettu ilman kemiallisia kasvinsuojeluaineita pelkästään sen kalliimman hinnan takia. Kuluttaja on valmis vapaaehtoisesti ottamaan elimistöönsä ylimääräisiä myrkkyjä ainoastaan omaa nuukuuttaan. Onneksi asenteet ovat hyvää vauhtia muuttumassa. Tunnen monia nuorempaan sukupolveen kuuluvia ihmisiä, kuten opiskelijoita jotka vähävaraisuudestaan huolimatta haluavat panostaa omaan hyvinvointiinsa, tärkeimpänä prioriteettinaan laadukas ja puhdas lähiruoka. Vaikka hinta saattaa joissain tapauksissa olla jopa tuplat vastaavaan tehotuotettuun bulkkituotteeseen, tietoisuuden lisääntyminen kuluttajien keskuudessa on ohjannut ostokäyttäytymistä laadukkaampiin tuotteisiin hinnan sijaan. Enkä väitä että näin toimivat ainoastaan nuoret ihmiset. Huoli omasta terveydestä ja luottamuspula elintarviketeollisuuteen on saanut ihmiset kaikista ikä- ja sosiaaliluokista mukaan tähän uuteen, terveelliseen ja tervetulleeseen ruokavallankumoukseen!

 

 

Hyvin harvalla nykypäivänä on mahdollisuus kasvattaa enää itse omaa ruokaansa. Kaikki helppous mikä nykypäivän ruokaan liittyy; prosessoidut puolivalmisteet, valmisruokapakkaukset, pikaruokaketjut… ovat vieneet liian monilta ihmisiltä kunnioituksen ruokaa kohtaan. Ruokaan ei suhtauduta enää kiitollisuudella ja kunnioituksella. Ruoka on itsestäänselvyys. Suuren hypermarketin hyllystä saatat tänä päivänä löytää viisikymmentä eri variaatiota yhdestä ainoasta ruokatuotteesta. Valmistajat kilpailevat verisesti kuluttajien kukkaroista. Ns. ruokaväärennökset ovat olleet kasvussa jo pidemmän aikaa, muutoinkin eettisyys on elintarvikealalta kateissa. Ihmisten terveydestä viis kunhan vaan valmistajan kukkaro paisuu ja osakkeenomistajan osinkotuotto paranee.

Itse ruokaansa kasvattava osaa kunnioittaa ja arvostaa ruokaansa. Hän tietää tarkalleen ruuan alkuperän ja tietää sen työmäärän minkä porkkanaraaste ruokalautaselle päätyessä on vaatinut. Hän tiedostaa ruuan puhtauden ja hän tuntee suurta kiitollisuutta nauttiessaan itse kasvattamaa, pyytämää, keräämää tai saalistamaa ruokaa.