lauantai, 17. huhtikuu 2021

Someahdistus

KEVÄT

 

Hieno biisi! Mutta en kirjoita biisistä vaan keväästä. Tai ehkä muustakin.

 

Eilen sai nauttia hyvin keväisestä säästä. Meninkin päivän mittaan ympäri tonttia, en kiirellä vaan tunteella. Päivällä raivailin risuja, mutta myös ihan vaan miihailin ja haaveilin pitkät tovit milloin missäkin – kannon nokassa, rantaniemekkeessä, puutarhatuolissa. Parasta!

 

Torstaina tehtiin myös video. Se esittelee Erakkorannan puutarhaa kevätasussa sekä alkanutta Ruokametsän laajennusta. Videon löydät Erakkorannan Youtube -kanavalta 

 

Alkuillasta en malttanut tulla sisään, sen sijaan istuin rannassa, katselin laskevaa aurinkoa sekä rantajäätiköllä tepastelevaa varista. Se pomppi pikkuhiljaa lähemmäksi.Yritin saada siihen yhteyttä ja mielessäni kutsua lintua viereeni. Eipä onnistunut. Siirryin yläpuutarhan paviljongin sohvalle. Kuinka kevät onkaan herännyt jo kukkaan! Ympärillä pyörii kärpäsiä, mustarastas laulaa rantametsässä ja monet eri linnut lentelevät joko ylitseni tai pienet jopa välillä ympärilläni. Päivällä arosuohaukka liiteli naapurin pellon yllä, viime viikolla silmieni edessä vihainen varis jahtasi toista haukkaa. Mutta mikä herättävintä... katsellessani kohti laskevaa aurinkoa, ja sopivasti auringon siirtyessä puun taakse, paljastaa valon kajo näyn joka vangitsee - tuhansia pieniä hyönteisiä liipottelee auringonkajossa!

 

vuodatus.jpg

 

Ajattelen tätä kevään voimaa. Sitä valtaisaa luonnonenergiaa joka saa tämän muutoksen ihan silmissä. Kuinka vehmaus ja vihreys suorastaan räjähtävät ympärilläni. Istuessani ja puutarhaa katsoessani minulla on myös vähän surullinen olo. Katselen kolmea koivua jotka vielä tulisi kaataa. Kun olet vuosia tuntenut puun, nähnyt sen kasvun, ja jonka kohta kaadat, tuntuu se liki yhtä pahalta kuin lampaideni teurastus, kalan tappaminen tai kanalinnun ampuminen.

 

Ulkona istuessani mietin myös vuodenaikoja, ruokaa ja ruuankasvatusta. Ei ole kauaa siitä kun en vielä ymmärtänyt etuoikeutta jollaista meillä isolla osaa suomalaisista vielä on, ja mistä saamme toistaiseksi vielä nauttia – neljästä upeasta vuodenajasta! Itse en aiemmin nähnyt mitään kauneutta marraskuisessa metsässä, tai yllättäen pöllähtävässä, runsashiutaleisessa huhtikuun alun lumisaateessa. Ei se edustanut minulle kauneutta vaan takatalvea sekä edessä olevien kesäpäivien siirtymistä. Enkä kuullut leppoisaa tuulen huminaa. Kuulin vain maalaismaisemaan kuuluvien työkoneiden pärinää ja pauketta. Se minua aiemmin häiritsi. Mutta hyvä ystäväni, usein vain jossain harmittomassa sivulauseessa, on sanonut että nämähän juuri ovat rikkauttamme. Suomessa on upea luonto eri vuodenaikoineen. On ravinteikkaat, ja vielä osin kohtuullisesti hyvänä säilyneet pellot. Suomalainen ruoka on puhdasta ja se on lähellä tuotettua. Aasialainen luomusertifikaatti on vitsi. Nyt kuuntelen ihaillen laaksomme pelloilta kantautuvia maatalouden ääniä. Arvostan suuresti ammattikunnan edustajia koska tiedän millaiset epävarmuustekijät nykymaatalouden harjoittamiseen liittyvät. Äänet kertovat maaseutumme elinvoimasta joka kuitenkin alkaa olla uhanlaista.

 

Olen miettinyt myös viime ajat omaa somekäyttäytymistäni puhunutkin siitä usein ystäväni kanssa. Toinen puoli minusta haluaisi kokonaan irti somesta, toinen puoli taas kannustaa jatkamaan. Mikä on sitten se agenda mitä minun tulisi julistaa? Vai tarvitseeko somessa yleensäkään julistaa mitään. Olen tähän saakka ajatellut että Erakkorannan arjen kuvauksella voisin saada ihmisiä innostumaan niin maalla asumisesta kuin suomalaisesta luonnosta sekä lähiruuasta. Välillä taas tunnen että tarvitseeko minun niin tehdä? Mitä jos ihan vaan elelisin arkeani sen kummemmin sitä muille julistamatta.

 

Tunnistan siis itsessäni jonkinlaista someahdistusta ja tiedän etten ole yksin asian kanssa. Ahdistustani lisää usein myös se että innovatiivisenä ihmisenä sytyn helposti kaikkeen uuteen, ja kun en saakaan odottamaani vastakaikua ajatuksilleni, se vie voimani ja lyttää minut maahan.

 

 

 

 

MESENAATIN RUOKAMETSÄKAMPANJAAN TÄSTÄ

101 KUVAA ERAKKORANNAN PUUTARHASTA

ERAKKORANTA FACEBOOKISSA

maanantai, 12. huhtikuu 2021

Talkoilua Ruokametsässä

Ensimmäiset Ruokametsä -projektin talkoot aloitettiin viiden hengen voimin. Noin viiden aarin alueelle tuli lisää valoa kun jo aiemmin kaadettiin rantametsästä parisenkymmentä koivua. Näin saadaan tilaa ja valoa erilaisille hedelmäpuille sekä pensaille. Alue rajataan kahdelta pitkältä sivustalta n. 2m leveällä risuaidallla joka tarjoaa suojan mm. erilaisille pölyttäjille.

talkoot1.jpg

On hyvä tallentaa tulevaisuutta varten myös lähtötilannetta. Ohessa kuvia osasta tämän kesän puutarhalaajennusta. Tähän alalle ”Ruokametsän” perustamisvaihteessa istutetaan n. 50 erilaista, monivuotista hyötypuu-, pensas- ja kasvilajiketta. Syötävistä rohdoskasveihin. Osaan kaadettujen koivujen kannoista mm. laitetaan sekä osterivinokas- ja siitakeviljelmät. Luontaisesti kanttarelleja löytyy puutarhasta joka syksy sangollinen hieman ylempää rinnettä.
 
talkoot2.jpg
Niin kauan kuin voimia itselläni vielä riittää, tarkoitus on joka vuosi laajentaa ruokametsän (metsäpuutarhan) alaa niin että joidenkin vuosien kuluttua alue kattaisi kokonaisuudessaan noin hehtaarin.
En tee tätä itselleni vaan tulevien sukupolvien opiksi, opinahjoksi ja ihastukseksi.
Ruokametsän tekeminen vaatii vuosien työn, näistäkin tämän kevät perustamistoimien tuloksista saadaan nauttia vasta parinkymmenen vuoden kuluttua.
 
talkoot3.jpg
Jos haluat olla osa tätä hanketta ja tukea sitä pienellä panostuksella, kampanja-aikaa on enää viikko jäljellä. Kampanjaan pääset oheisen linkin kautta. Jo kymmenen euron panoksella voit jättää pysyvän jälkesi tuleville sukupolville.
”To plant a garden is to believe in tomorrow!”

 

perjantai, 26. maaliskuu 2021

Ruokametsä - yksi tapa tuottaa ruokaa tulevaisuudessa

40.jpg
 
 
Erakkorannan RUOKAMETSÄ -hanke käynnistyi tänään!
Alla olevasta linkistä pääset tutustumaan tähän kiehtovaan kampanjaan ja yhteen vaihtoehtoiseen tapaan tulevaisuuden ruuan tuottamisessa.
 

 

keskiviikko, 17. maaliskuu 2021

Multasormet syyhyvät

1.jpg
 
Multasormet syyhyävät kovasti jo kesäiseen puutarhaan. Vuosi vuodelta Erakkorannan puutarha on laajentunut ja mennyt pienin askelin eteenpäin.
Tänä vuonna on aika ottaa taas reipas askel kohti tulevaisuuden unelmaa ja hehtaarin kokoista metsäpuutarhaa 🙂
Linkin takana 101 kesäistä kuvaa Erakkorannan metsäpuutarhasta.

lauantai, 6. maaliskuu 2021

Kohti unelmia - pienin askelin

20210306_150607.jpg
 
KOHTI UNELMIA – PIENIN ASKELIN
Elän nyt sitä vuodenaikaa kun tunnistan itsessäni tavallista suuremman haaveilijan. Kevätaurinko paistaa päivä päivältä yhä lämpimämmin, ja monena aamuna yöpakkasten jälkeinen hankiainen kutsuu kävelylle rantametsään. Istun usein puutarhan paviljongissa ja elän mielessäni "elokuvamaisesti" tulevaa kesää ja tulevia uusia puutarhajuttuja. Iltaisin katselen Youtubesta omavaraisuuteen, permakulttuuriin ja yleensäkin off-grid elämään liittyviä, kiehtovia filmejä joita nykypäivän netti on pullollaan. Kirjaan ylös ideoita sitä mukaa kun niitä mieleeni tulee.
Usein kesän päättyessä sitten huomaan että vain pieni osa näistä kevään unelmistani on tullut toteen. Olen silti nykyisin syksyllä hyvin onnellinen. Talkoolaiset jättävät pikkuhiljaa taloa, alan itse hiljentymään ja valmistautumaan taas edessä olevaan talveen.
Ennen kärsin kovasti siitä kun suunnitelmat joita keväällä tein, jäivät monilta osin toteutumatta. Nykyisin olen armollisempi itselleni. Kaikkea ei tarvitse heti saada.
20210306_150547.jpg
 
Minua kiehtoo valtavasti oppia lisää mm. maaperän parannuksesta, kasvien viljelystä - luonnon ja puutarhan monimuotoisuudesta yleensä. Olen vaan niin pirun huono yleensä keskittymään minkään uuden oppimiseen. Siksi kaltaisilleni ovat parasta ne sadat ja tuhannet eri videot mitä vaikkapa youtube tarjoaa. Ja kun vielä lähelläni on ystävä jolta voi aina kysyä, ja joka mielellään puutarha-asioissa minua opastaa, niin mikäpä sen parempaa.
 
20200910_155332.jpg
Usein kevätunelmani ovat jääneet toteutumatta tai puolitiehen myös kehnon taloudellisen tilanteen takia. Mutta kivojakin asioita on voinut, ja voi toteuttaa myös ihan ilman rahaa tai sitten hyvin pienellä rahallisella panostuksella. Oma luovuus, ystävien apu ja talkoolaiset, kierräytystavarat... näillä saa jo paljon aikaan.
 
20210306_150456.jpg
Olen jo parinkymmenen vuoden aikana oppinut näkemään tulevaisuutta mielessäni, tai lähinnä sitä miltä Erakkoranta näyttää esim.viiden vuoden päästä. Se millainen paikka nyt vuonna 2021 on, ja mitä täällä nyt löytyy, ovat olleet näitä haaveitani joita unelmoin jo vuosia sitten.
Uskalletaan siis unelmoida, ja mennä niitä kohti vaikkapa näin pienin askelin.
 
Mukavaa ja voimaannuttavaa kevään alkua!