takka.jpg

OMASTA VOIMASTA

Vietin jouluni yksin. Taas kerran. Mutta sain samalla myös aikaa ja tilaa tarkastella elämääni. Missä olen nyt? Olenko enää onnellinen? Jos en niin mitä minun tulisi tehdä niin ollakseni?

Olen elänyt viime ajat monilla tavoin eri lailla kuin ennen. Havahduin joulunpyhien aikaan siihen etten enää kuukausiin ollut ”omassa voimassani”. Tämä oli tehnyt minusta heikomman kuin ennen ja hyvin haavoittuvaisen. Hauraamman kestämään eteeni putkahtaneita elämän eri vastoinkäymisiä. Aiemmin niin vahva suojakilpeni oli päässyt huomaamattani murenemaan. Olin tullut myös alttiiksi tuntemuksille jotka eivät olleet enää minulle hyvästä. Vuosia sitten kadonneet, aiemmin minua vahingoittaneet, kielteiset tunnetilat olivat vai´vihkaa päässeet palaamaan takaisin mielen sopukoihin. Pelko, heikkouden tunne, huono itsetunto, itsensä vähättely, itsesääli…

 
Joulun alkaessa taas kerran surin menneitä. Vääriä tekojani, sanojani ja valintojani. Mutta pyhien edetessä havahduin ja hivuttauduin takaisin omaan voimaani.

Jokainen ajatus, jokainen hetki pitävät sisällään valintoja. Sellaisia joiden seuraukset joko vahingoittavat ja raastavat sisimpääsi tai pitävät sinut edelleen vahvana ja voimakkaana. Se kuinka saat kiinni pintaan nousevasta negatiivisesta tuntemuksesta, et päästä sitä kasvamaan mielessäsi, on valinta jolla joko ylläpidät eheyttäsi tai rikot sitä. Minulla tuo kielteiseen ajatukseen tarttuminen on sitä että ”ei niin hyvää tekevän ajatuksen” putkahtaessa pintaan, saatan vaikka hokea mielessäni yksinkertaista mantraa ”pysyn voimassani, pysyn voimassani”.

Yksin mikään mantraaminenkaan ei auta. Tärkeää olisi myös tehdä arjessa itselleen rakkaita asioita joista nauttii ja saa hyvää oloa. Nämä mielihyvän tuottajat ovat meillä jokaisella kovin erilaisia ja henkilökohtaisia.
 
Arjessa on tilanteita, joissa kysytään omassa voimassa pysymistä, varsinkin jos on laillani herkkä ihminen vaistoamaan muiden toiveita ja tunteita. Kaltaiseni herkästi tuntevat olemme yleensä empaattisia, koska usein aistimme ympärillä olevien tunnereaktiot ja pystymme samaistumaan niihin. Kun toisten saappaisiin on helppo sujahtaa, niin omassa voimassa pysyminen voi olla puolestaan vaikeaa. Herkkinä ihmisinä mietimme usein sanomisiamme tai sitä, loukkasimmeko jotakuta omilla toiminnoillamme.

Meidän pitää osata käsitellä myös kielteisiä tuntemuksia. Ymmärtää, sallia ja hyväksyä ne osana elämää. Ratkaisevaa on että annammeko niille sitten valtaa ja siten kasvupohjaa. Vai saammeko käsiteltyä ja sivuutettua ne niin etteivät ne vahingoittaisi meitä enempää. Puhdas ruoka, hyvät elämän tavat, liikunta, luonto, ihmissuhteet… Olisiko näissä myös lisäelementit parempaan elämään ja omassa voimassa pysymiseen?
 
Lähestyvä vuodenvaihde tuo taas meidän monien mieleen ne klassiset uudenvuoden lupaukset. Mitä lupaisin vuodelle 2023? Itse ainakin lupaan pysyä paremmin tässä omassa voimassani. Se kantaa jo pitkälle.

Nakataan ikävät asiat vuoden vaihtuessa roviolle ja otetaan mukaan kuluneen vuoden hienot hetket ja muistot niistä.

Hyvää uutta vuotta kaikille!