Viikonloppu, erityisesti sunnuntai on viikon parasta aikaa. En osaa enää nykyisin nukkua pitkään ja mikä sen hienompaa kuin heräillä aamulla ajoissa, keitellä kahvit ja valmistautua verkkojen kokemiseen ilman kummenpaa kiirettä. Eilinen menikin leppoisasti ilman mitään erityistä, ennalta laadittua päiväohjelmaa. Sienestelin koiran kanssa, lueskelin Pentti H. Tikkasen "Eräkaarre" kirjaa ja laiskottelin. Kotijärven verkoissa oli kuha, hauki, lahnoja ja matalan jatassa jälleen kiusallisen paljon ruutanoita. Verkot saivat lähteä. Siikajärvessä kala ei vielä liikkunut - ainakaan pyydykseen saakka vaan jouduimme kokemaan tyhjät verkot.

Paistelin lettuja joita nautin oman mustaherukkahillon kera. Värkkäsin maukkaan kuhakeiton, liemipohjan keittelin selkäruodosta ja poskilihoista. Maistuvaa!

Päiväpäivältä koivut kellastuvat ja sää on syksyisempi. Kosteus tekee sen sen että taloa on jo lämmitettävä useammin kuin vielä vähän aikaa sitten.

Maanantaiaamu oli kuin morsian, aurinkoi paistoi ja moneen päivään aamu oli sellainen ettei vettäkään sadellut. Käväisin siikajärvellä, tein koiran kanssa aamulenkin ja tekaisin tuoreet sämpylät mitkä voin ja palvikinkkusiivujen kera olivat aamiaista parhaimmillaan! Tein eilen kalaliemipohjaa sen verran reilummin että saan tänään siitä oivan pohjan hiukan tavallista tuhdimmalle sopalle - seljangalle! Perunoiden lisäksi lisään liemeen eri juureksia mm. selleriä ja porkkanaa. Seljankaliemi vaatiin lisäksi tomaattimurskaa, valkosipulia, oliiveja, kaprista, voita ja tillimurskaa. Lisään paloitellut kuhapalat lopussa yhdessä tillin kera. Tarkistan maun ja lisään tarvittaessa suolaa, pippuria ja aavistuksen sokeria. Liemipohjasta voi vielä tehdä tuhdimpaa lisäämällä siihen myös lihalientä.

Kalaseljanka ei ole mitään ilman smetanaa! Maistuva syksyn ruoka!