Erakkorannan asukki raottaa aamulla varovasti verhoa ja uskaltautuu kurkistamaan ulos, pelonsekaisin tuntein se katsoo onko maailmanloppu jo tullut. Huh-huh, se huokaisee! Eipä vieläkään vaikka maailman meno sitä joskus enteileekin.

Erakko nakkaa kahvinkeittimen päälle, istuuntuu ikkunan ääreen ja ihailee aamuista, peilityyntä järveä. Illalla viiden joutsenen poikue uiskenteli ylväästi kotirannan ohi.

Erakko avaa tietokoneensa internet-selaimen. Paikallinen verkkolehti, kuppi kuumaa – siinäpä aamun ensitoimet. Päivästä toiseen. Usein lehti tuokin hyvän mielen yksinäisen aamuun.

Tämä Erakko ei kohoa pilviin ja katoa talveksi etelään. Se jää nauttimaan syksyn väreistä ja kotijärven syyskaloista. Se jää odottamaan järvikannen jäähtymistä, talven valkoisia kinoksia ja rauhoittavaa hiljaisuutta.

Talipalloja, kauralyhteitä ja takan loimua.