Mietin tuossa pannuhuoneessa sitä kun viime aikoina on tuntunut siltä että luovuuteni on tyystiin kadonnut... Ihanpa kunnolla tämä havainto säikäytti! Ideoita ei pulppua enää takavuosien malliin eikä mistään uudesta jaksa enää innostua. 

On tässä myös puolensa sillä "entiseen elämään" olennaisesti liittynyt älytön sählääminen on jäänyt pois tai ainakin merkittävästi vähentynyt. Tekeekö ikä sitten tehtävänsä vai olisiko osasyynä myös "elämäntaparemonttini"? 

Muutaman viikon päästä tulee täyteen kaksi vuotta siitä kun viimeinen oluttölkki suhahti auki nokkani alla. Rautaa salilla kesytän neljästi viikossa ja tupakankin suhteen on ollut jatkuvat pinnistelyt sen lopettamiseksi. Ruokavalion ollessa oikealla mallilla, olo toistakymmentä kiloa kevyempänä on siten huomattavasti helpompaa kuin ennen...

Loppujen lopuksi, mitäpä tässä valittamaan mistään luovuuskriisistä. Terveenä vaan kun pysyisi, ja reppuaukisenakin voi elää onnellista ja ylvästä elämää... Mukavaa tiistaita!