Syksyn odotusta Erakkorannassa
Alkava syksy näyttää parhaita puoliaan myös Erakkorannassa. Orastavan ruskan värit näkee rannoilla, viljaa puidaan tai ne ovat jo puitu ja osa linnuista matkannut talvehtimaan eteläisimpiin maihin. Viime päivät ovat olleet ajankohtaan nähden tavallista lämpimämpiä. Syystuuletkin ovat jääneet päiväsaikaan puhaltaviin hempeisiin kaakkoistuuliin ja hyvissä ajoin illalla on sääkin tyyntynyt, peilityyni kotijärvi on kutsunut uistelu- ja verkkomiestä puoleensa.
Verkot antavat mukavan kokoista ahventa joita on ilo pannulla paistella. Sattuipa juuri tänään internetissä erään K-marketin kalamainos silmään, tuore ahvenfile 21,90€/kg. Kantaa niinkään kalan tuoreuteen ottamatta, on suuri rikkaus ja onni saada syödä omaa, samana päivänä, rakkaasta kotijärvestä pyydettyä ahvenfilettä kaupan logostiikkaketjun läpikäyneen, kalliin kalan sijaan.
Vesillä liikkuja saa kokea suurta mielenrauhaa illan hämärtyessä täydenkuun nostaessa päätään itäiseltä taivaalta. Kuunsilta alkaa kuroutua kohti uistelijaa. Pimeän koettaessa myös metsän eläimet uskaltautuvat liikkeelle. Koirat niin Erakon tarhoilla kuin naapurissa ilmoittavat eri havainnoista haukkuen ja välillä jopa muristen. Liekkö karhukin murahdellut rantapusikossa viikonloppuiltana, niin ainakin kovasti väitettiin. Ja kylläpä myös malamuuttilauma siihen oman kantansa ilmaisi muristen ja haukkuen. Sopii tosin nalleja meidän kulmilla kulkemaan, metsämiesten jahdissa kantaa muutamilla harvennettiin.
Uutta elämää on myös tullut pohjoisrannan penkoille. Lampaat ilahduttavat kulkijaa, on uusia "koiralapsia", kissoja sekä myös kanoja. Mutta mikä parasta - iloisia, liukkaasti vilistäviä pikkulapsia jotka meitä vanhempia rannan asukkeja ilahduttavat iloisuudellaan ja puuhakkuudellaan.
Sonera kävi nykyaikaistamassa tietoliikenneyhteyksiä, repien talojen seinistä lähes silmittömällä raivolla vanhat puhelinkaapelit ja jättäen muistoksi Erakkorannan seinään vain kolme harallaan tököttävää metrin pituista, mustaa kaapelin pätkää. Yhdessä rannan talossa jäätiin ilman yhteyttä aivan yllättäen!
Rajalla on rauhaisaa, koirien haukunta, satunnainen koneiden kolke kuuluvat silloin tällöin rajantakaisesta kylästä. Meidän puolen rajavartijat ajavat päivittäin lenkkiään ympäri järven, ja vaikkeivat ajaisikaan, niin rauhassa nukumme yömme. Päivien lyhetessä mietteet ovat yhä useammin tulevassa talvessa. Tulisipa oikea sellainen, sopivasti lunta ja inhimilliset pakkaskelit. Mikäs siinä takkatulen ääressä silloin lämmitellessä, kirjastosta lainattuja kirjoja lukien ja maalaiselämästä nauttien.
