Keskiviikon aamu Erakkorannassa. Ensimmäiset räntähiutaleet satavat taivaalta. Lämpöasteita viikontakaiseen on yli kymmenen astetta vähemmän. Aamulla mittari näyttää +2C, aamukahvin jälkeen käykin taivallukseni kohti pannuhuonetta.

Olen illalla pohtinut kiitollisuutta ja aamulla vielä samaa pohdiskeluani jatkanut. Olenko kaikista vastoinkäymisistäni huolimatta osannut iloita ja osoittaa kiitollisuutta kaikkea sitä kohtaan mitä olen elämässäni saanut? En. Mikä kumma mielessämme saa vaan aina haluamaan lisää? Miksi emme iloitsisi jo saavuttamastamme?

Pohdin asioita joita elämässäni on ollut ja joista tulisi suurta kiitollisuutta tuntea. Niitä onkin paljon! Lapset turvallisesti maailmalla, läheiset, oma terveys, saavutettu raittius, harrasteet, asuinpaikka ... Asioita löytyy pilvin pimein!

Olisiko elämänasenteessani sitten korjaamista? Kyllä. Tartun toimeen. Olisiko tässä uuden elämäni alku? Ainakin se voisi viedä entistä parempaan ja onnellisempaan elämään. Alkaisinko olemaan päivittäin kiitollinen kaikesta pienestäkin, nauttimaan arjen hetkistä entistä enempi ja elämään sitä elämää millaista sen juuri haluaisin olevan? Kyllä.

Kinkku-perunalaatikko uunissa näitä mietteitä tällä kertaa Erakkorannassa kirjoitan. Mukavaa keskiviikon jatkoa kaikille!