Trendikäs lähiruoka

Suomessa on vuosi vuodelta alettu enempi arvostaa asiaa joka täällä maalla on aina ollut itsestäänselvyys - lähellä tuotettu ruoka on hyvää ja useimmiten se on terveellistä! Lähiruoka on jo kauan ollut päivän sana kaupungeissa. Kuluttajille on yhä kasvavammassa määrin tärkeämpää tietää mistä ruoka pöytään tulee, miten se on kasvatettu ja kuinka se on valmistettu. Laajalti viljellään termejä terveellinen lähiruoka sekä superfood.

Buumin ovat haistaneet myös suuret, teolliset elintarviketoimijat. Mutta siitä huolimatta edelleen, lähinnä taitavien mainosnikkareiden aivoitusten avustamana, tuotetaan entisellä tapaa teollisista elintarvikkeista samaa vanhaa mössöä - nyt vaan uusin nimikkein! Kuluttajan mielikuvan pehmentämiseksi kaupat pursuavat ”naapurin kanaa, mummon tekemää, kotikutoisen makuista” ja vastaavaa hauskaa...

Suomalaisen järvikalan menekki on saanut uutta puhtia yllättävän tahon myötävaikutuksella. Saksalaisomisteinen kauppaketju Lidl toi rohkeasti laatikkomyymälöidensä valikoimiin suomalaisen luonnonkalan. Jatko näyttää kuinka kuluttaja valintansa tekee - löytyykö kuluttajan ostoskorista edelleen norjalainen kassilohi vai kotimainen järvi- ja merikala?

Puhtoisesta lähiöstäni - ahvenfileet, tatit, kuivatut omenat, perunat...

 

Löytyisikö onni omasta ryytimaasta?

Täällä maalla ovat sellaiset asiat aivan äärellämme mistä moni ”ruuhka-suomalainen” vain unelmoi; omasta, pikkuruisesta ryytimaasta, heti kotiovelta alkavista marjastus- ja sienestysmaista sekä kalaisista vesistöistä.  

Monet kaupungissa asuvat, useimmiten nuoret perheet, ovatkin aloittaneet kaupunki- tai palstaviljelyn. Monilla se tarkoittaa ehkä ainoastaan muutamaa puulaatikkoa parvekkeella missä yrtit ja tomaatit kasvavat. On perustettu yhteisiä palstaviljelmiä jopa aivan keskeisille paikoille kaupunkeja. Yksi erikoisimmista on varmaan Helsingin kalasataman alueella, vanhalla parkkialueella sijaitseva viljelypaikka. Säkeissä. pusseissa, laatikoissa kasvavat sulassa sovussa lukuisilla perheillä niin porkkanat, kesäkurpitsat, sipulit kuin yrtitkin!

Täällä maalla kaipaillessamme uusia asukkeja tänne alati tyhjeneviin torppiin, voisimmeko yhtenä houkuttimena tarjota monipuolisia mahdollisuuksia päästä itse keräämään ja kasvattamaan kukin omat särpimensä? Tai olisiko meillä vuokrattavana vaikka horsmaa kasvavaa peltotilkkua kaupunkilaiselle viikonloppuviljelijälle joka haluaisi kasvattaa itse omat kasvikset ja juurekset ruokapöytäänsä?

Kotijärven hauki muuttui thai-kalapihviksi