Klo 01.30. Makaan kalliolla, tämän valtaisan järvierämaan yhdellä tuhansista. Katselen niin tähtiä, tähdenlentoja kuin taivaalla esiintyvää tähtisumuakin. Aina tähdenlennon nähdessäni esitän toiveen, salaisimman sellaisen. Odotan näkeväni myös revontulet, mutta tänä yönä en niitä saa kokea.
Kaiken tämän rajattomuuden edessä tunnen pienuuteni. Mutta tällaisella hetkellä koen vahvimmin olevani yhtä luonnon kanssa.
